Ihmissuhteista; ystävyys ja Se Sydämen valittu

Olipa hieno hetki istahtaa ystävän kanssa kanelikahvin äärelle vaihtamaan kuulumisia työpäivän päätyttyä. Aika lensi siivillä ja tuntui, että eihän siinä juuri päästy asiaankaan, vaikka hetkeäkään emme istuneet tuppisuina. Kepoisan helppoa ja huoletonta jutustelua eri asioista. Joidenkin ihmisten kanssa on vain niin helppoa jutella pitkänkin tauon jälkeen.

Tämä ystävä on tullut elämääni sattumusten mutkien kautta. Tai ei niinkään, sillä en usko sattumiin vaan kaikella on tarkka tarkoituksensa. Hänen kauttaan olen aina saanut tarkastella elämää avarasti ja nähdä sen erilaisia sävyjä uudella tavalla. Siinä on ihminen joka tuo olemassaolollaan aina uskoa oikeaan rakkauteen, uskoa uuteen mahdollisuuteen, uuteen onnistumiseen ja antaa hyvän esimerkin siitä, miten ja miksi kannattaa aina vain olla täysillä mukana kaikessa elämään kuuluvassa. Sillä se saa joka on valmis myös antamaan.

Uskon, että tämä ystäväni on osa elämääni siksikin, että hän toisinaan osaa kyseenalaistaa ajatukseni ja sanani. Vielä useammin hyvin pienillä asioilla saa palaamaan ajatusten perimmäisiin lähtölokeroihin selkeyttämällä ajatuksiani. Kehoittaa jämäkästi unohtamaan liian herttaiset ja yliymmärtäväisen tyylini ajatella kaikesta ja kaikista hyvääkin parempaa. Silti riisutut ajatukset eivät ole ristiriidassa minuni kanssa, eivätkä asianikaan kanssa. Niistä vain riisutaan ne harhaanjohtavat jos ja kun ajatukset.Ne ajatukset, jotka sotkevat alkuperäisen ratkaisuni syyt ja seuraukset. Ne osat jotka johtaisivat turhaan itsesyytösten ryöppyyn. Ne, jotka eivät johda minnekään.

Ystäväni on ihminen joka lähestyy toisia hyvin suorasti. Se herättää silminnähden ihastusta ja kiinnostusta, luo jännitystä ja aina näyttää riittävän ihmisiä, jotka ovat valmiita kokeilemaan, saisivatko valloitettua ystäväni huomion itselleen. =) Se on huvittavaa joskin monella tapaa tervehdyttävää nähdä. Hänen suoruutensa voi olla myös pelottavaa, jos ei ole tottunut suoriin sanoihin ja tarkkaan katseeseen. Aitoutensa on ainutlaatuista ja suomalaisten miesten erityisluokkaa, hän osaa kohdella naisia naisina, yllättää, hemmotella ja uskoisin, että hän osaa kohdella naisiaan hienosti - sille se ainakin ystävän näkökulmasta näyttää.

Hän on niitä harvoja ihmisiä, joka ei ole laisinkaan ihmetellyt omaa onnellisuuttani toisesta kulttuurista saamistani kokemuksista, kohtelusta jota elämääni tullut mies minulle tarjoaa. Tämä ystäväni näytti hymyilevän hiljaisesti ja viisaasti tietävän mitä tarkoitin. Olen iloinen hänen viisautensa puolesta. Ja perun heti tässä yhteydessä yleistykseni suomalaisten miesten suhteen. Tokikin olen puhunut aina omista kokemuksistani ja niiden kohdalla on sanottava, että en ole kokenut samaa kuin tänä päivänä sen ihmisen kanssa, joka on osa minua ja elämääni.

Puhuimme myös parisuhteen koossa pitävistä asioista ja seikoista joilla parisuhdetta voidaan hoitaa liki huomaamatta. Pieniä arkisia tekoja, pieniä tai suurempia yllätyksiä silloin tällöin ja suurta keskinäistä kunnioitusta, pyyteetöntä halua palvella toista odottamatta ehdotonta vastapalvelusta itselle. Nämä ovat seikkoja joita olen nähnyt toteutettavan toimivissa ja arvostavissa suhteissa. Hemmottelu. Se on se sana, joka toimii aina ja kaikessa...Itsensä ja toisen hemmottelu, molemmat ovat hyvin tärkeitä ja kantavia seikkoja.





Mitä on omistamisen halu ja mustasukkaisuus?

Ovatko nuo yllä mainitut asiat sama asia? Miten joku ihminen ajattelee, että hänellä on oikeus omistaa toinen ihminen, omistaa toisen ihmisen elämän sisältöjä, ajatuksetkin? Perimmiltäänhän lienee kyse pelosta. Hylätyksi tulemisen pelosta. Yksin jäämisen pelosta. Kelpaamattomuudesta. Siitä, että tuolla toisella ihmisellä onkin mukavampaa ja onnellisempaa jonkun muun kuin minun kanssani. Mielikuvituksen ja harhaluulojen luomista kummituksista. Olen monesti joutunut vastaamaan kysymykseen, että luotanko omaan puolisooni, omaan elämänkumppaniini ja miksi? Hänhän on kaukana, elää yksikseen omaa elämäänsä, on vapaa tekemään mitä haluaa, on tullut muualta ja omaa ehkä erilaisen näkemyksen siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Ja hänhän on mies. Heikko mies, heikko elämän ja lihan houkutuksille. Mielenkiintoisia ryhmittelyjä asioiden suhteen ( vainko miehet ovat heikkoja ja oikeutettuja "sortumaan" ). Ensinnäkin on helppoa vastata, että luotan häneen. Minulle se ei ole oikeastaan edes vaikeaa, sillä olen jo elänyt todeksi sen, että parisuhde perustuu vapaehtoisuuteen. Ihan kuin kaikki muutkin ihmissuhteet. En minä voi omistaa ihmistä, jonka kanssa viihdyn ja jota kohtaan tunnen syviäkin tunteita. Ei hän ole tavara. Luotan siihen, että hänen tuntemansa asiat minussa ovat sen verran tärkeitä, että niiden ohi ei mene mikään. Luotan siihen, että hän tietää olevansa minulle Se tärkein ihminen, jota en tarkoituksella loukkaisi koskaan enkä missään.

Ei ole syytä synkistellä eikä olla mustasukkainen. Enhän voisi asioille mitään jos hän päättäisi elää monessa suhteessa yhtä aikaa tai ottaa ja lähteä omaan toisenlaiseen elämäänsä. En voi hallita häntä, eikä se ole tarpeenkaan. Vapaaehtoisuus ja oma halu olla, elää ja kasvaa tässä ja nyt ovat ratkaisevia. Kukaan meistä ei halua loukata tieten tahtoen ihmistä, joka on meille tärkeä. Eihän? Minulle tämä ihmiseni on tehnyt hyvin selväksi, että hänen elämässään on ystäviä, joiden kanssa hän on tekemisissä. On puhelias ja mielellään juttelee milloin kenenkin kanssa ollessaan pois kotoaan. Nämä ihmiset eivät ole syy olla omistushaluinen ja mustasukkainen. Rehellisellä kertomisella siitä, miten kukakin ihminen liittyy hänen elämäänsä, on saatu suljettua pois turhat syyt olla pahoillaan. Arvostan hyvin korkealle hänen tahtonsa esitellä ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä. Olen ottanut hänestä mallia ja kertonut hyvin avoimesti omaan elämääni kuuluvista ihmisistä. Erityisesti miespuolisista ystävistäni ja esim. lasteni isästä ja siitä miten olemme tekemisissä. Olenhan ylipäätään verrattavissa äiti Ammaniin; kova halailemaan kaikkia ihmisiä ja omia ystäviäni kovinkin kovasti ja hartaasti aidolla tunteella. Siinä on kenelle tahansa sietämistä ja oppimista, että se on minulle ominaista - halaaminen. Halatessa saat paljon viestejä ihmiseltä ja hänen senhetkisestä tilanteestaan. Samalla se voi olla hoitava ja lohduttava kokemus, jos sellaiseen on tarvetta. Vaikka halaukseni on aina aito - se ei ole sellainen halaus, että rakkaimpani tarvitsee olla omasta asemastaa huolissaan, se ei ole samanlainen halaus kuin juuri hänelle tarkoitettu halaus on.

Mustasukkaisuus sitoo valtavasti voimia elämältä. Vie keskittymisen väärille urille. Ei anna tilaa omalle kasvulle ja omalle sisäiselle vahvuudelle. Kasvaessamme sisäisesti vahvoiksi ja eheiksi, rakastaviksi ihmisiksi ei ole vähääkään tarvetta uhrata energioitaan vääriin asioihin. Silloin sisäinen varmuutemme ja sisäinen kauneutemme nousee esiin niin voimallisesti, että meidät nähdään hyvin kauniina ja varmoina ihmisinä. Vaikka olenkin tämän kaiken jo oppinut, huomaan, että jopa minun sydämeni vasemmalle kulmalle meinaa toisinaan hiippailla pieni epäilys, pieni kaipaus joka muuntuu hyvin helposti vääräksi ajatukseksi...entäs jos.... Miten turhaa se onkaan ja silloin on itsensä palautettava alkulähteelle itsensä keskelle ja kutsuttava rakkauden voima korjaamaan itseä ja vahvistamaan omia oikeita tunteita. Toki tuollaisesta voisi kertoa kumppanillekin - hän varmasti auttaisi hädän hetkellä, todeten, että ei ole syytä, ei mieltä eikä tarvetta.

Aluksi tulkitsin tuollaiset hetkelliset ajatukset heikkoudeksi. Sittemmin totesin, että onhan vain hyvä, että pienen pientä mustasukkaisuudeksikin tunnistettavaa tunnetta joskus käy mielellä. Se kertoo siitä, että välitän tuosta uudesta ihanasta ihmisestäni ihan oikeasti. Minulla on tunteita. Ja olen terveellä tavalla tarkka omastani. Mutta se onneksi jää siihen, sillä olen kiinnostavampi vahvana ja itsenäisenä naisena. Tunteiden voimallinen tunteminen on hieno kokemus. Erityisen hienoa se on silloin kun tunteet kohdistuvat positiivisiin seikkoihin, kun tummat pilvet eivät pääse peittämään sydämen valoa joka valaiseen iloisuudellaan silmät loistaviksi ja kasvot kuulakkaiksi.

Olkaamme huolettomia ihmistemme suhteen. Antakaamme onnellisuudelle tilaa. Kokekaamme kaikki suurella sydämellä muistaen, että emme omista ketään. Elämme hetken hetkessä ja senkin niiden ihmisten kanssa jotka haluavat omasta vapaasta tahdostaan elää kanssamme. <3


Rakastakaa.

Olkaa armollisia itsellenne.

Muistuttakaa itseänne, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa.

Elämä on tehty elämistä varten.

Elämässämme on onneksemme ihania ystäviä,
tukemassa, opastamassa, ohjaamassa,
nauramassa, ojentamassa, auttamassa. Olemassa.