Päivääni on mahtunut monenlaista touhua ja tunnelmaa. Alkuaan minulla piti olla vapaa päivä töistä. Sain kuitenkin kutsun töihin ja päiväni olikin vaihteleva ja kiireinen. Silti täynnä hyväntuulisia kohtaamisia. Rakastan kyllä työtäni, niin kaikkia niitä ihmisiä joita tapaan potilaina kuin ihastuttavia työkavereitakin. Mikä persoonien ja elämänkokemusten sekamelska se onkaan.
Ystävättäreni meni tänään naimisiin komistuksensa kanssa. Nainen joka vannoi, ettei koskaan enää...ja niinpä vain hänestä tuli rouva. Pienet, sievät ja mukavat pippalot. Sovimme elävämme haaremielämää, ja sitten mietimmekin sitä, että miten herkästi arvostelemme haaremikäytäntöä muualla maailmassa. Sehän saattaisi olla ihan toimivakin systeemi. Joillekin. Ei minulle. En olisi valmis jakamaan kaikkea omaani. En omaa miestäni, saati jäisi odottelemaan, missä asemassa olisin hänen maailmassaan, ei ei, ei ole minun juttuni.
Arvostuksesta tai asemasta tulikin mieleeni keskustelu, jonka kävin tänään poismuuttaneen mieheni kanssa. Keskustelu oli ensimmäinen moneen kuukauteen ja oli kyllä todella hyvä keskustelu. Siitä jäi hyvä mieli ja asiat saatiin kerralla toimivaan uomaansa. Ajatukset asioiden hoidosta olivat samansuuntaiset molemmilla. Jäi tunne, että tästä erillään elämisestä tulee hyvä ja voimme kaikki paremmin kuin yhdessä. Alamme rakentaa hyvää kaveruus-ystävyyssuhdetta. Kun kuitenkin makustelin hänen sanomisiaan, niin ne olivat pitkälti slouganeita joita hän tiesi minun haluavan kuulla. Mukana oli myös lausahdus, joka jätti tilaa miettimiselle:"...nämähän ovat vain asioita, jotka tulee hoitaa, elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita, joita murehtia..." Puhuttiin kuitenkin parisuhteen päättymisestä.Minusta ja hänestä - meistä. Hänen maailmassaan se on vain yksi asia kaikkien muiden maailman asioiden, sopimusten joukossa. Vai onko? Vai oliko se vain lause, jota hän viljelee kaikkialla? Toisaalta se flegmaattisuus, johon olen törmännyt, tukee tuota lausetta. Tällainen suhde ei ole ollut häntä varten. "Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita." Tuo lause helpotti kummasti oloa. Enää ei tuntunut sille, että olen tarinan roisto kun olen laittanut rattaat pyörimään. Toi realismin eteeni ja sen tunteen jonka olin kyllä tuntenut todeksi jo niin monesti.
http://www.youtube.com/watch?v=bT6yAHe4KxI
Iloa tuotti tieto siitä, että asiat tulevat hoitumaan jatkossakin kohtuu vaivatta. Myös siitä olin iloinen, että hän viimein muuttaa pois kotoani omaan kotiinsa. Vastahan eilen ihmettelin, miten hän viihtyy tällaisessa ilmapiirissä. Sain virtaa ja olen palannut takaisin rakkaimman harrasteen pariin. Mitäkö se on? No mööpelivalssia. Huonekalut alkoivat vaihtelemaan paikkojaan saman tien. Olisin valmis muokkaamaan huonejärjestyksetkin uusiksi, vaan jos nyt alkuunsa laitellaan vain mööpelit uusiin asetelmiin. Ajattelin vielä illan päälle muokata makuukamarini uuteen uskoon. Se on nykyään enää minun huoneeni. Tulkoon siitä sen näköinenkin. Huomenissa kiertänen kirppareita katsomassa, olisiko siellä jotain sisustuksellista ja halpaa tarjolla. Kukat ovat päässet kurjistumaan ihan todella. uusia pitää hommata, jotta viidakkoni pääsee jälleen rehottamaan ja hoitamaan meitä siinä samalla. P.S kynttilöitä ja kukkia saa tuoda... =)http://www.youtube.com/watch?v=eak9OBgSArk
Itku on ihmisellä kovin lähellä. Miten suuri se stressin määrä oli ollutkaan ennen tätä päivää? Valtaisan kevyt ja ilahtunut olo tuli asioiden selviämisestä. Huojentumisen tasosta kertonee se, että itkuakin on asian tiimoilta piisannut. Välillä mukana on ollut valtaisa väsymyksen tunne ja välillä kevyen iloinen helpotus. Uskonpa, että uni maistuu jahka sänkyyn pääsen. Tällä hetkellä en tiedä, pelottaako tulevissa ajoissa mikään. Varmasti vaikeuksiakin on luvassa mutta uskon selviytyväni kaikesta kohtuudella ja paremminkin. Se mistä tiedän nauttivani on vapauden tunne. En ole velvollisuuksien vanki. En tee asioita siksi, että ne ovat muista ihmisistä tärkeitä tai että muut ihmiset pitävät minua hyvänä ja ihastuttavana ja kaikkena sinä, miksikä he minut mieltävät. Olen toki edelleen sama vanha minä mutta en suorita enää toisten takia. Uudet ja jotkin vanhat seikat pääsevät nousemaan takaisin pinnalle, voin tehdä niitä niistä nauttien. Jää nähtäväksi mitä kaikkea elämääni sisältyykään jatkossa.
http://www.youtube.com/watch?v=VgvI3YE4UAc
Kiitollisena kaikesta kokemastani jään odottamaan tulevia aikoja. Tai en sittenkään. Elän aina vallitsevaa hetkeä ja koen sen mitä se milloinkin antaa kohdallaan, en jää odottamaan. Opettelen elämään. Visioita on. Ajatuksia siitä, että ystävät tulevat luokseni useammin kuin vuosiin. Kotini ovet ovat avoimet läheisilleni. Kotini valmistautuu eläväisen kulttuurin saapumiseen, odotan grillijuhlia ja iloisesti pulisevaa porukkaa. <3
Monet talakootkin olisi edessä... Koko elämä on edessä. Rakkautta ja virtaavaa energiaa, raikasta tuulta ja elävän tulen lämpöä, toisen ihmisen välittämistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Näitä toivotan sinulle ja minulle. Olemme tärkeitä. Olemme rakastettuja. Olemme ainutlaatuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti